torstai 13. syyskuuta 2012

Pihlajanmarjapraliini

Tämän vuoden marjasaaliini koostuu suurimmaksi osaksi pihlajan marjoista. Raskaana riippuvia terttuja on vaikeaa vastustaa, vaikka marjat ovatkin niin happamia.

Kaikki pihlajanmarjat eivät kuitenkaan maistu samalta, vaan marjoissa ja puissa on eroja. Pulleat ja herkulliset marjat ovat yleensä parhaita, sillä niissä parkkiaineiden aiheuttamaa karvautta on vähemmän. Marjoja kannattaakin poimia napostellen. Samalla suukin tottuu muikeaan makuun.

Marjat ovat miedompia pakkasen puraisemina, mutta täällä etelässä ei ehkä kannata odottaa, sillä marjat ovat parhaimmillaan juuri nyt. Annankin oman pakastimeni hoitaa asian ja heittelen sitten talven mittaan sieltä marjoja suoraan smuuteihin.

Kokeilin myös kuivattamista, sillä perinteisiä hilloja en harrasta. Ohjeet sisältävät lähes poikkeuksetta suuren määrän sokeria, usein melkein enemmän kuin itse marjaa.

Sokeria sisältää tämäkin resepti, mutta huomattavasti vähemmän. Tarkoitus oli alunperin tehdä marjoista jotain rusinoiden kaltaista, mutta palmusokeri karamelloituikin hauskasti kuivurissa ja lopputuloksena oli jotain, josta tuli enemmän mieleen praliini. Vaikka sokrua ei ollut edes kovin runsaasti, lopputulos oli omaan makuuni juuri sopivasti makea.


Pihlajanmarjapraliini
  • 2,5 dl pihlajanmarjoja
  • 1 rkl palmu- tai intiaanisokeria



Sekoita marjat ja sokeri kulhossa tai suuressa purkissa. Riko marjojen rakennetta sen verran, että niistä irtoaa mehua. Levitä marjat kuivurin tasolle tai uunin alaosaan leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kuivattele 40 asteessa (uuninluukku hieman raollaan), kunnes marjat ovat kuivahtaneet ja sokeri karamelloitunut. Tämä vie vähintäin 12 t (joten kuivuri on suositeltavampi vaihtoehto).






Laita valmiit marjat kannelliseen purkkiin ja säilytä viileässä. Sopivat makeisiin leivonnaisiin koristeeksi tai pikkunamiksi sellaisenaan. 

Kuten kuvista näkyy, 2 1/2 dl marjoja kutistuu aika pieneksi. Ensi kerralla teen suuremman satsin.





6 kommenttia:

  1. Onpa hauska käyttövinkki pihlajanmarjoille! Olenkin kaiholla katsellut tertuista raskaina roikkuvia oksia ja miettinyt, mitä käyttöä niille keksisi. En ole edes napsinut suoraan suuhun, kun päällimmäisenä mielessä on ne lapsuudessa tehdyt koemaistelut, joiden muistaminenkin tuo jo "imeläpussin leuan alle" (niinkuin mummoni tapaa sanoa :).

    VastaaPoista
  2. Onkos helppoa konstia niiden riipimiseen irti tertuista? Siinä tuntui menevän ikuisuus..

    VastaaPoista
  3. Tekee mieli maistella noita.Ne kerrat ,kun olen maistanut pihlajanmarjoja,niin sitä on aina seurannut sylkemisreaktio...mutta noin laitettuna varmaan ne maistuvat hyvälle. Harmi,kun en ole koskaan Suomessa pihlajamarjojen aikaan.Kauniita ne kyllä ovat!

    VastaaPoista
  4. Anni Minerva, "imeläpussi" :D Loistava ilmaus! Sama täällä, kauniit marjat houkuttavat, mutta olen pähkkäillyt, miten niitä parhaiten voisi hyödyntää. Tämä oli kyllä aika kiva. Samoin vaniljaiseen cashew-kermaan tehty mousse taittaa makua kivasti.

    Helinä, olen sen verran pihlajanmarjanoviisi, että ihan olen käsin riipinyt. Ja aikaahan se vie. Nytkin on kulhollinen odottelemassa tuossa työpöydän reunalla.

    Yaelian, olen vähän totuttanut itseäni niiden happamuuteen, mutta eiväthän ne tuoreeltaan mitään herkkua ole.

    VastaaPoista
  5. Olen jostain kuullut, että pihlajanmarjat olisivat lievästi myrkyllisiä ja haitallisia munuaisille, mahtaakohan tämä väite pitää lainakaan paikkaansa? Huonolla omallatunnolla olen niitä smootiesiin pistänyt ja pakkaseen kerännyt, kun en raaski puihin jättää vaikka olenkin elänyt uskossa, etteivät ne olisi kovin terveellistä ravinto ihmiselle. Netistä en oikein ole löytänyt tietoa asiasta.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, aiheellinen kysymys, sillä koko pihlaja, ja jossain määrin myös marjoissa olevat siemenet sisältävät amygdaliinia, joka hydrolisoituu elimistössä sinihapoksi, joka on siis myrkyllistä. Amygdaliinia on muuten myös aprikoosin siemenissä ja karvasmanteleissa. Eniten sitä on pihlajan kuoressa, marjoissa pitoisuudet ovat sitä pienempä, mitä kypsempiä marjat ovat. Eli käytännössä kypsissä marjoissa määrät ovat hyvin pieniä ja marjoja voi käsittääkseni huoletta syödä, sillä kukaan tuskin popsii kovin paljoa marjoja kerrallaan, sen verran väkeviä kun ovat.

    VastaaPoista